MENU CLOSE

RESAN TILL INGENSTANS

Det kändes som om vi körde i en hel evighet, till sist tog grusvägen slut med en öppning mot havet. Vi satt i bilen och var tysta – luften stod stilla, det kändes som att det var svårt att andas. Jag blickade ut mot horisonten, havet hade en lugnande effekt. Trots det kändes allt så avdomnat.

 

It felt like we were driving for an eternity, finally the gravel road ended with an opening to the sea. We sat in the car and were quiet – the air was still, it felt like it was difficult to breathe. I looked out at the horizon, the sea had a calming effect. Even so, everything felt so numb.

 

Tuntui kuin olisimme ajaneet ikuisuuden, lopulta soratie loppui avoimen meren ääreen. Istuimme hiljaa autossa – ilma seisoi, tuntui vaikealta hengittää. Katsoin horisonttiin, merellä on rauhoittava vaikutus. Kuitenkin oli niin lamaantunut olo.