MENU CLOSE

LOTSGATAN

Det hade redan hunnit bli mörkt, jag minns inte varför vi gick in i din lägenhet dagen därpå. När jag gick runt i din lägenhet så hittade jag ditt meddelande, inristat i en tavla du målat. I det bad du om förlåtelse och önskade att vi skulle vara starka ihopMina steg kändes tunga och jag gick till platsen där du tog dina sista andetag. När jag väl stod på balkongen kunde jag se hela gatan framför mig, upplyst av starka gatulampor. Var detta det sista du såg? En liten vindpust drog förbi och löven fladdrade lite lätt i träden var det du?


It had already gotten dark
, and I don’t remember why we went into your apartment the day after. When I walked around your apartment, I found your message written into a painting you had made. In it, you asked for forgiveness and wished for us to be strong together. My feet felt heavy as I walked to the place where you took your last breaths. Once I was standing on the balcony, I could see the whole street in front of me, lit up by bright street lights. Was this the last thing you saw? A small gust of wind passed by and the leaves fluttered a little in the trees, was it you?

 

Oli ehtinyt tulla pimeää, en muista miksi menimme asuntoosi päivää myöhemmin. Kun kuljeskelin ympäriinsä sinun huoneistossasi, löysin viestisi, raapustettuna tauluun, jonka olit maalannut. Pyysit siinä anteeksi ja toivoit, että olisimme vahvoja yhdessä. Askeleeni olivat raskaat ja menin paikalle, jossa vedit viimeisen henkäyksesi. Siinä parvekkeella seistessäni, saatoin nähdä koko kadun edessäni, kirkkaana katuvalojen loisteessa. Oliko tämä näkymä sinun viimeisesi? Tunsin pienen tuulenpuuskan ja puidenlehdet havisivat hennosti, olitko se sinä?