MENU CLOSE

LOCKET PÅ

Vintern kom, det var inte så många dagar kvar till jul. Känslorna befann sig under ett lock, ett täckte av is. Ett snedsteg – allt som skulle krävas för att känslorna skulle explodera och komma upp till ytan, inget skulle hålla tillbaka tårarna. Hoppas isen håller, gud – låt den inte spricka, låt mig få hålla ihop en stund till.

 

Winter came, there weren’t many days left until Christmas. The feelings were under a lid, covered by ice. One false move was all it would take for the emotions to explode and rise to the surface. Nothing would be able to hold back the tears. I hope the ice holds, god – do not let it crack, let me hold it together for a while longer.

 

Tuli talvi, jouluun ei ollut kovin monta päivää. Tunteet olivat pinnan alla, jäisen pinnan alla. Yksi takaisku – kaikki mitä tarvittaisiin, että tunteet räjähtäisivät ja pääsisivät pintaan, mikään ei pidättäisi kyyneliä. Toivon mukaan jää kestää, Jumala – älä anna jään särkyä, anna minun pysyä vielä hetki kasassa.