MENU CLOSE

LEVA FÖR EVIGT

Kommer du ihåg det? När mamma tog oss ut till stranden för att sola och vi lekte i den varma sanden – somrarna kändes som en evighet och då fanns inte en tanke på att någon av oss kunde försvinna, livet var för evigt. Tänk om vi kunde få resa tillbaka i tiden, tänk om jag redan då skulle veta om att ditt liv skulle bli så kort, hade jag då uppskattat denna stund mera? Hade jag gjort mera för dig?

 

Do you remember? When mom took us out to the beach to sunbathe and we played in the warm sand – the summers felt like an eternity and back then the thought that either of us could disappear did not exist, life was forever. What if we could travel back in time, what if I already knew that your life would be so short, would I have appreciated this moment more? Would I have done more for you?

 

Muistatko sinä sen? Kun äiti vei meidät rannalle ottamaan aurinkoa ja me leikimme lämpimässä hiekassa – kesät tuntuivat ikuisuudelta. Silloin ei ollut ajatustakaan, että joku meistä voisi hävitä, elämä oli ikuista. Ajattele, jos voisimme palata ajassa taaksepäin, ajattele jos minä jo silloin olisin tiennyt, että elämäsi jää niin lyhyeksi. Olisinko minä silloin arvostanut näitä hetkiä enemmän? Olisinko minä tehnyt enemmän hyväksesi?