MENU CLOSE

GRELSBY

Sist jag stod i detta rum så var du vid liv, du låg på sängen och jag satt på fönsterbrädet. Jag ville förstå varför du valde att skära dig själv. Jag såg att du mådde extremt dåligt, det som jag inte kunde förstå var hur du kunde må så pass dåligt, att livet kunde bli så mörkt för dig. Något som jag skulle bli väldigt införstådd med, ett halvår efter din död. Då jag skulle komma att fundera intensivt på att ta mitt eget liv. Det gjorde att jag hamnade på samma mentalsjukhus, samma avdelning, i ett rum mittemot ditt.

 

When last I stood in this room you were alive, you were lying on the bed and I was sitting on the windowsill. I wanted to understand why you chose to cut yourself. I saw that you were feeling extremely bad, what I could not understand was how you could feel so bad, how life could become so dark for you. This was something I would very much come to understand, six months after your death – I would think intensely about taking my own life. As a result, I ended up in the same mental hospital, the same ward, in a room opposite yours.

 

Viimeksi kun seisoin tässä huoneessa, olit vielä hengissä. Sinä makoilit sängyssä ja minä istuin ikkunalaudalla. Halusin ymmärtää, miksi sinä valitsit itsesi viiltelyn. Näin, että voit tosi huonosti. En voinut kuitenkaan ymmärtää, kuinka huonosti sinä voit. Niin huonosti, että elämäsi muuttui sinulle mustaksi. Jotain, minkä ymmärsin varsin hyvin myöhemmin, puoli vuotta kuolemasi jälkeen. Silloin oli minun vuoroni ajatella intensiivisesti, että päättäisin oman elämäni. Seurauksena oli, että jouduin samaan psykiatriseen sairaalaan, samalle osastolle, huoneeseen, joka oli vastapäätä huonetta, missä sinä olit ollut.